torstai 15. helmikuuta 2018

F*R*I*E*N*D*S


Eilen vietettiin Ystävänpäivää. Miksi sitä vietetään vain kerran vuodessa, koska ystävänpäivä on mielestäni joka päivä. Eikö ystävät ansaitse muistamista kuin kerran vuodessa? Anteeksi nyt vain, mutta en ole samaa mieltä.

Mitä on ystävyys?

"Ystävyys on yhteinen sielu kahdessa ruumiissa." - Aristoteles

Ystävyys on monta asiaa, mutta omasta mielestäni ystävyys on side, joka kestää niin elämän ylämäet kuin alamäet. Jokaisessa ystävyydessä näitä kahta on oltava, tai muuten on jotain vialla. Mikään suhde ei ole täydellinen. Ystävyys on ymmärtämistä, vaikka ei ihan täysin toista ymmärtäisikään. Ystävyys on keskustelua ja kuuntelua. Ystävyys on myös toisen mielipiteen hyväksymistä, vaikka omaisi itse asiasta ihan päinvastaisen mielipiteen. Ystävyyteen kuuluu olla olkapäänä, antaa toisen lohduttautua ja vuodattaa kyyneleet paitaasi. Ystävyys on välimatkatonta, vaikka asuisitte kaukana toisistanne niin ystävyytenne kestää ja pysyy samanlaisena. Ystävyys on huumorintajua, missä voimme nauraa vedet silmissä tyhmille ja kieroutuneille jutuille. Ystävyys on kannustamista ja hurraamista toiselle tärkeässä asiassa. Ystävyys on soittoja sekä viestejä. Ystävyys on mukavaa yhdessäoloa. Mutta ystävyys on ennenkaikkea rakkautta, rakkautta sitä toista ihmistä kohtaan joka tekee elämästäsi paremman vain olemalla siinä. 

Itse en ole se parhain ystävä. Olen aina ollut todella huono pitämään yhteyttä aikalailla kaikkiin, koska olen aina ollut sellainen erakkoluonne, mutta siltikin ystävät ovat mulle kultaakin arvokkaampia. Yritän myös ilmaista sitä. Mulla ei ole ikinä ollut kamalasti ystäviä, ehkä kourallinen niitä todella tärkeitä ja rakkaita. Mie pidän ystävinä heitä, jotka oikeasti arvostaa mua ja mun aikaa. Heitä mie rakastan ja he anstaitsevat aikani. Tuttuja ja kavereita toki on, mutta ystäviä on vain se muutama mahtava yksilö. Välillä on myös tosi huono omatunto siitä, että kuinka huonosti pitää yhteyttä ja näkee ystäviä. Jotenkin vain tuntuu siltä, että elämä ei anna armoa, aikaa taikka joustavuutta siihen, että nähtäisiin. Jokaisella on oma elämä ja kiireet. Onneksi kuitenkin on olemassa puhelimet, sähköpostit ja kaikenmoiset aplikaatiot joilla voi yhteyttä pitää näkemättäkin. Eihän nuo tietenkään korvaa sitä fyysistä näkemistä ja yhdessäoloa, mutta on parempi kuin ei mitään. Vai mitä olette mieltä? Ihanaa olisi jos ystävyys menisi kuin Sinkkuelämää- nelikolla.

Valentine's Day

No mutta onhan se kiva, että tuo amerikkalainen, siirappinen, kulutusjuhla on rantautunut suomeenkin. Ystävänpäivä on varsinkin pariskunnille jonkinmoinen hekumointijuhla. Amerikassa se ainakin vedetään ihan överiksi. Tosin siellä kaikki vedetään ihan överiksi. Ystävänpäivänä tuodaan ilmapalloja, suklaata, pehmoleluja ja lauletaan serenadeja ikkunan alla. Itse en tuohon niin kamalasti perusta. Onhan se kiva, että jotenkin muistetaan mutta c'mon jotain rotia. Meillä ystävänpäivä meni kuin mikä tahansa arkipäivä. Poikkeuksena se, että sain kukkia ja sitä suklaata. Koska päivän nimi on ystävänpäivä, niin silloin pitäisi enemmän muistaa niitä ystäviä kuin puolisoita. Amerikassa ne sanoo aina, että I married my bestfriend... En mie ainakaan mennyt naimisiin mun parhaan ystävän kanssa. Jos olisin mennyt, eläisin nyt lesbosuhteessa. Missä ei tietenkään ole mitään väärää! Kyllä mä pidän K:ta jonkinmoisena ystävänä, mutta enempi se on mun puoliso. Jaaaaaa, nyt ehkä eksyin hieman aiheesta mutta you know what i mean :). 

Mitenkäs teillä meni Ystävänpäivä?

Muistakaa, ystävät on elämän suola ja, että elämä on paljon parempaa ystävien kera. Kaikille mun rakkaille rakop**seille jotka tätä luette: Mie niin hirmuisesti teistä tykkään, vaikka en sitä joka päivä sanokkaan <3. 





tiistai 13. helmikuuta 2018

Kylmät karnevaalit


Sunnuntaina käytiin kurkkaamassa Hyrylän torilla järjestettäviä Jääkarnevaaleja. Ei nyt mitenkään erikoiset, mutta tulipas käytyä kylillä. Otin ihan kamerankin mukaan, jotta saisin otettua kuvia. Mutta jo parkkipaikalla rupesi ärsyttämään, kun huomasin, että...

...ulkona alkoi satamaan lunta.
...tapahtumapaikalla oli hitokseen ihmisiä.
...valokuvaus ei tulisi mitenkään onnistumaan niin miten itse haluaisin.

Mie oon niin tarkka kaikesta mitä tulee valokuvaukseen. Haluan saada hyviä ja tarkkoja kuvia ilman ulkopuolisia häiriötekijöitä. Mutta sehän ei ollut mahdollista yllämainituista syistä. Yritin kuitenkin saada päivästä jonninmoisia otoksia, etten ihan turhaan kameraa paikalle tuonut. 













Emme viipyneet tapahtumassa pitkään. Ehkä noin kaksikymmentä minuuttia. Koimme, että ei siellä ollut mitään meille. Enempi lapsille tarkoitettu tapahtuma Kengurumeininki- yhtyyen kanssa. Me siis lähdimme ja jätimme tapahtumasta nauttineet ihmiset jatkamaan. 

Lähdimme ruokakaupan kautta käymään hautuumaalla. Kaivoimme haudat lumesta esiin ja veimme kynttilät. Nyt olikin ihan liian kauan siitä, kun viimeksi isin haudalla kävin ja Konsta oman isänsä. Hautuumaan jälkeen lähdimme kohti maanpäälista helvettiä... Nimittäin Ikeaa. Sieltä tarvitsimme kolme uutta kattilaa, kattilan alusia, keittiöpyyhkeitä, vessankaappiin kaksi peiliä sekä valokuvakehyksen. Kaikki löysimme ja nopeasti taas lähdimme. 

Eipä myö tuona sunnuntaina kamalasti muuta tehty. Rentoa olo ennen stressaavaa ja ahdistavaa uutta viikkoa. Mitenkäs teillä meni viikonloppu? Oliko joku teistä Jääkarnevaaleilla?




lauantai 10. helmikuuta 2018

Ilta parisuhteiden parissa


Sain sähköpostiin mainoksen KUT:lta, eli Keski-Uudenmaan Teatterilta mutta olin vähällä poistaa sen roskapostin pelossa. Onneksi en poistanut, koska olisin missannut ensimmäisen teatterikäyntini sekä naurua ja ihannointia täynnä olevan illan. Kuten sanoin, posti oli joutua poistetuksi, mutta sitten kuitenkin soitin numeroon joka oli liitetty sähköpostiin. Sieltä selvisi mistä tässä sähköpostissa oli kyse.


Soitolla selvisi, että Kublo on antanut bloggaajilleen mahdollisuuden päästä kutsunäytökseen Keuda-talon Kerava-saliin. Minä olin yksi onnekkaista. Kutsunäytös koski näytelmää Exän uus ja vanha. Tottahan toki, kun emme K:n kanssa olleet ikinä teatterissä käyneet niin varasin meille paikat. Kutsunäytökseen saimme siis kukin kaksi lippua ja luonnollisesti otin K:n mukaan. Täytyy sanoa, että jos jokainen teatterikerta on noin huumorintajuinen ja mukaansatempaava niin aloitamme teatterissa käynnin! Aluksi olimme hieman skeptisiä, että ok suomalainen näytelmä... Onneksi olimme väärässä. Sali oli täynnä ja loppu aplodit olivat raikuvat sekä täysin ansaitut.

" Ihminen on aina enemmän tai vähemmän sekaisin. "
" Otetaan vastaan mitä saadaan ja hankitaan itse loput. "

" Selvä juttu ja vähän viiniä. " 

" Nykypäivän teinit näyttää nisteiltä ja nistit malleilta. "


Tuossa muutama laudahdus näytelmästä. Näytelmä oli täynnä mainioita lausahduksia mutta niitä olisi mahdotonta tähän luetella. Minna Koskelan aivan äärettömän hauska ja monipuolisesti tehty käsikirjoitus oli erittäin osuva, kun ajatellaan nykypäivää. Täytyy sanoa, että tunnistin kaikista hahmoista jotain itsestäni. Hahmoissa oli monta samaa luonteenpiirrettä mitä itse omaan. Tosin, jos minusta tehtäisiin näytelmä se tuskin olisi noin hauska ja mukaansatempaava. Tunnistin hahmoista myös omia perheenjäseniäni. Lyhyesti sanottuna, näytelmä koskettaa näkijää useilla eri osa-alueilla. 


Mitä tulee näyttelijöihin, niin en olisi itse osannut paremmin valita heitä näytelmään. Jokainen sopi rooliinsa kuin nenä päähän! Tunnistin kaikki muut paitsi miespääosan esittäjän. Vaikka hän olikin itselle jokseenkin tuntematon, ei se vähentänyt hänenkään ihailua. 

ROOLIT VASEMMALTA OIKEALLE

Anna-Leena Sipilä: Aina yhtä hauska. Olkoon kyse tv-sarjasta tai elokuvasta. Tässäkin Anna-Leena teki aivan mahtavan työn ja näytti syyn siihen, että miksi hän on suomen parhaimmistoa. 

Anu Sinisalo: Mitä voisi Anusta sanoa, mitä ei olisi jo sanottu? Mitä ylistäviä adjektiiveja voi sanoa, mitä ei olisi jo sanottu? Mahtava, upea, kaunis, erittäin lahjakas, suomen Meryl Streep. Anu on ehdottomasti suomalaisista naisnäyttelijöistä paras. Olen tykännyt hänestä niin kauan kuin muistan. Katsoin sitten hänen tv- sarjaansa tai elokuvaansa niin ajatukset ja tunnelmat ovat aina samat.

Inka Kallén: Kotikadun Mirjasta, Uuden päivän kautta tämän näytelmän Mariaksi. Inkalla oli jokseenkin pieni osa, mutta sen hän hoiti ammattimaisesti ja hahmon tunnisti erittäin helposti nykypäivän teiniksi. 

Leena Uotila: Oih, ihana Vilijonkka! Leena(kaan) ei petä ikinä. Ihanan hassu roolihahmo sai naurun ilmoille enemmän kuin kerran. Roolityöskentely mahtavaa ja lonkkaleikkauksesta toipuva roolihahmo sai kyllä sympatiat ja ihailut itseltäni. Voi sanoa, että tämä veteraani näyttelijätär ei kyllä lavalla tunnu taikka näytä 70 vuotiaalta, ei todellakaan!

Seppo Halttunen: Sepon roolihahmosta tunnistin selvästi oman isäni! Eleet ja puhetapa oli perus suomalaismiehen tavat. Mikä parasta, tähän rooliin oli valittu normaalin, suomalaisen miehen näköinen ja oloinen näyttelijä. Lahjakas näytteljä ja huumorilla täytetty hamo.


Kuten jo yläpuolelta voi lukea, niin tykättiin molemmat todella, todella paljon Exän uus ja vanha- näytelmästä. K halusi myös ilmaista oman mielipiteensä tähän postaukseen, ja mielipide on:

" Ihan mielettömän hyvä. Tykkäsin. Juoni oli hyvin toteutettu ja erityisesti Anu Sinisalon ja Anna-Leena Sipilän roolityö oli upeeta katsottavaa. Menisin ehdottomasti uudelleen katsomaan! Suosittelen kaikille. "

Konstan mielipiteeseen on hyvä päättää tämä postauks. Isot kiitokset Kublolle, että me bloggaajat saimme tämän tilaisuuden. Suuren suuret aplodit näyttelijöille ja ihailua käsikirjoittajalle. Tämä oli niin paljon parempaa kuin elokuvissa käynti. 

*Näytelmän aikana ei saanut ottaa valokuvia, joten sempä takia kaikki kuvat on lainattu KUT:ilta. 




maanantai 5. helmikuuta 2018

Less is more



Mie oon miettinyt, että mihin hittoon sitä tarvii niin paljon tavaraa? Se täyttää kodin joka nurkan ja eihän sitä loppujen lopuksi täältä mukaan saa. Miksi on pakko tunkea jokaiseen vapaana olevaan laatikkoon jotain turhaa, eikö laatikon voi vaan antaa olla tyhjänä? Mä I-H-O-O-N asioita / esineitä jotka vaan nököttää hyllyllä keräämässä pölyä ja juurikin sitä, että kaapit on sen verta täynnä tavaraa etteivät sen takia mene kiinni. En tiedä, mutta jotenkin ahdistaa jos kotona on tarpeetonta krääsää. Tai ei välttämättä edes krääsää, mutta tavaroita joita ei enää itse käytä eikä tarvitse. Tää ahdistus voi johtua myös siitä, että ollaan K:n kanssa katottu nyt sitä Himohamstraajat- ohjelmaa. Tuo ohjelma on niin raadollinen, iljettävä ja menee mulla kyllä tosi pahasti tunteisiin. Onko siellä muita, kenellä kyseinen ohjelma menee tunteisiin? Mä en vaan ymmärrä, että miten voi kasata p*skaa talon täyteen ja vielä jotenkin elää siellä... Tai ymmärrän, että hamstraus on sairaus mutta sitten toisaalta en yhtään ymmärrä. Jokaisen jakson jälkeen mulle tulee olo, että pitäisi käydä omat kaapit läpi jos niihin olisi vaikka unohtunut jotain tarpeetonta. Ugh.

Seuraan IHMEMUTSI- youtube kanavaan ja siellä Krista harjoittaa minimalismista elämäntyyliä ja siihen miekii pyrin. Tai jos tarkkoja ollaan, niin mie oon aina ollut minimalistinen ihminen ja tämä sopii minulle mainiosti. Jag tycker!- huudahti ruottalainen. Mie tykkään siitä kuinka Krista puhuu minimalismista ja sen vaikutuksista esim. heidän elämäänsä. Hän ei paasaa siitä niinkuin jotkut ihmiset, vaan puhuu mukavasti omalla tyylillään ja siitä miten itse toteuttaa sen parhaiten.

Meillä on tai on ainakin ollut tosi paljon ylimäärästä roinaa, joista ollaan nyt aika hyvin päästy eroon. Ollaan joko myyty, annettu pois tai viety kaatopaikalle. Ne mitä ollaan annettu pois niin ne on mennyt joko mun isosiskodarlingille, sitten ollaan laitettu facebookkiin Roskalava- ryhmää tai viimeksi viettiin Ikean kassillinen tavaraa tuohon meidän rappukäytävän alatasolle ja laitettiin lappu, että saapi ottaa! Kaikki tavarat lähtivät uusiin koteihin ja mie hain tyhjän kassin takaisin meille. Mieluiten ei kauheesti tahottais heittää pois, koska joku voi tätä kyseistä asiaa tarvita vaikka meillä ei ole sille enää käyttöä. Joka tapauksessa joitakin asioita ei meidän kotona enää ole. Ihanaa, kun kotona on tilaa! Ja jos jotakin hankitaan niin tosiaan hankkiudutaan muutamista vanhoista asioista eroon. Tähän K varmaan sanoisi, että miksi mie oon sitten vielä täällä... Hihihihihihihi.

Mistä meiltä on sitten luovuttu? Meiltä on lähtenyt pois mm:

* Koriste-esineitä
* Kukkaruukkuja
* Huonekaluja
* Aterimia, laseja yms.
* Kirjoja
* Vaatteita
* CD- levyjä ja DVD- elokuvia
* Sänkyvaatteita
* Erilaisia pyyhkeitä
* Lemmikin tarvikkeita
* Meikkejä sekä meikkitarvikkeita
* Hygieniatuotteita
* Mattoja

Mie löytäisin täältä asunnosta vieläkin karsittavaa, mutta konstan mieleen täällä olisi sitten liian tyhjää ja autiota, jotta pidetään jotain *roinaa* tallessa :). Tähän (meidän) minimalismiin kuuluu myös se, että aika harvoin hankitaan mitään uutena. Mä R-A-K-A-S-T-A-N kirpputoreja ja erinäisiä myynti-/ roskalava ryhmiä. Juurikin noista kolmesta ollaan hankittu melkein kaikki mitä asunnossa on.

Onko ruudun toisella puolella minimalisteja?
Ainiin, käykäähän Kristan youtube kanavalla katomassa TÄMÄ video, koska lopussa teille kaikille haaste :). 


sunnuntai 4. helmikuuta 2018

Kamat kasaan ja adios!


Me ei siis olla muuttamassa mihinkään, jotta Tuusulassa pysytään vielä toistaiseksi. 

Mie olin muuttoapuna isosiskodarlingille 25.-28.01.2018 joka muutti toiselle paikkakunnalle Wilhon kanssa. Sanotaan näin, että tuo isosiskodarling on ollut ahkera muuttaja ja toivotaan, että ei muuta ihan heti uudestaan. Mutta vaikka tottakai oli kiirusta, niin oli ihan mukavata viettää yhessä aikaa. Kyllä me kerettiin nauramaan ja jauhamaan p*skaa niinkun yleensäkin, kun nähdään.

Torstai aamuna isosiskodarling haki mut entisille kotikonnuille ja siinä päivän mittaan otettiin aika rennosti. Vähän pakkailua ja ikkunoiden pesua. Illalla, kun wiippu tuli päiväkodista niin hengattiin sitten "kaksistaan" tätsyn rakkaan kanssa. Wilho sanokin äidilleen, kun hän tuli keittiöstä ja me oltiin wiipun kanssa sohvalla, että: voitko mennä takasin keittiöön. HiH, kyllä tuo nauratti, kun 4 vuotias sanoo noin. Mutta laatuaika on tärkeää. Niin tätsylle, kun tätsyn rakkaalle.

Pientä muutto höperyyttä ilmassa.



Perjantaina sitten, kun oltiin viety wiippu tarhaan viettämään viimosta päivää niin me lähdettiin ajamaan uudelle kämpille, joka sijaisee tunnin ajomatkan päässä. Ensin käytiin hakemassa kämpän avaimet ja sitten kämpille siivoamaan sekä laittamaan niitä vähäisiä tavaroita paikoilleen mitä pakattiin aamulla autoon. Saatiin myös seuraa kämpille, kun iskä tuli ystävänsä kanssa katsomaan lamppujen paikat ja laittamaan ne kiinni. Samalla hän katsoi tiskikoneen paikkaa, mutta sitä joutuvat vielä miettimään, koska tila uudessa keittiössä on rajallinen. Ja isosiskodarlingin onneksi pyykonpesukone mahtuu kuin mahtuukin kylpyhuoneeseen! Tämän jälkeen iskä ja ystävä lähti, ja me jäimme Spotifyn saattelemana siivoamaan. Päivän päätteeksi haimme wiipun tarhasta, missä hoitotädit sekä osa hoitolapsista olivat ihan tippa linssissä sanomassa moikat. Söpöä. Iltasella veimme wilhon sitten viikonlopuksi hoitoon isosiskodarlingin ystävälle, jotta saataisiin hoitaa muutto ns. rauhassa.

Lauantai aamuna muutto sitten olikin. Muuttoavuksi saimme raavaita miehiä ja yhden mukavan neitosen, joiden avulla kämpän tyhjennys ja uuden asunnon täyttö sujuikin muutamassa tunnissa. Ahkeria olivat nuo apulaiset. Onneksi muuttokuorma mahtui yhteen satsiin, jotta ei tarvinnut tehdä kahta reissua. Reippaan muutaman tunnin jälkeen muutto oli valmis, kahvit ja kaupustelut hoidettu sekä muuttoapu lähtenyt. Nyt olisi aika aloitta tavaroiden purku ja paikalleen laitto. Tärkeintä oli saada wiipun huone täysin valmiiksi ennenkuin hän sinne tulisi. Tärkeää siksi, että pikkuinen ei säikähtäisi vaan tuntisi olonsa heti kotoisaksi. Jaettiin hommia niin, että mie rupesin laittamaan wiipun huonetta ja isosiskodarling keittiötä valmiiksi. Tämä jako sopi hyvin. Ja ei aikaakaan, kun olimme saaneet molemmat huoneet kuntoon. Sitten puuttui enää vain eteinen, kylpyhuone sekä olohuone. Niissä menikin sitten yöhön asti, mutta saimme melkein kaikki valmiiksi yöhön mennessä. 


Janojuomat mukana tottakai.


Sunnuntaina olikin sitten aika lähteä kotiin. Mutta ennen sitä siivoiltiin ja purattiin viimeisiä muuttolaatikoita, joita ei jaksettu enää yöllä katsella. Oltiin sovittu, että K hakee wiipun kyytiin ja tuo meille kotikotiin samalla, kun hakee minut. Näin ei kaikkien tarvinnut ajaa edestakaisin. Kotikotona mamma oli laittanut hyvää ruokaa, jolla saimme täytettyä mahat ja samalla kuunneltiin kuinka kivaa wiipulla oli viikonloppuna ollut. Kaikki siis meni loistavasti.